torstai 30. joulukuuta 2010

Mieskin saa itkeä!

Suomalainen elokuva Miesten Vuoro käsittelee kaunistelemattomalla tavalla suomalaisten miesten elämää; sen kolhuja, iloja ja sitä, millainen miehen pitää olla. Mikä on miehen rooli yhteiskunnassamme? Saako mies näyttää tunteitaan avoimesti? Millaista tuskaa tuottaa, kun lapsi viedään isältään? Kuinka paljon maksaa asunnottoman helsinkiläisen yöpyminen "julkisessa yksiössä"?

Keskeisenä tapahtumapaikkana on perinteinen, suomalainen sauna. Saunassa on iät ja ajat puhdistauduttu niin fyysisesti kuin henkisestikin, parannettu sairauksia, synnytetty lapsia ja avauduttu elämän kipeimmistäkin asioista.

Miesten Vuoro on suurimmilta osin melankolista katsottavaa, mutta silti siitä pilkahtaa toivon pipana, usko selviytymisestä ja elämän jatkumisesta. Päähenkilöiden kirjo on moninainen; työläisiä, työttömiä, perheellisiä miehiä, kullanhuuhtojia, asunnottomia, nuoria ja vanhoja.

Kuvaus on taidokasta, ajoittain viipyilevää, kaunista ja karua. Tapahtumapaikkoina ovat muun muassa tuulten vihvoma Kainuu ja Lappi sekä eteläinen Suomi. Kaikenkaikkiaan Miesten Vuoro on syvällinen läpileikkaus siitä, miten miehet käsittelevät elämässä eteen tulevia takaiskuja, rakastumista, luopumista, perheen perustamista, ystävyyssuhteita ja työuraa.

Saunan löylyissä mies on alaston, rehellinen. Jopa myös haavoittuvainen ja herkkä.

Suosittelen kyseistä elokuvaa kaikille aikuisille ja aikuisuuden kynnyksellä oleville, miehille sekä naisille. Varsinkin dokumentaarisista, todellisiin tapahtumiin nojautuvista leffoista kiinnostuneille.

Elokuvan viime minuuteilla esitetään Aleksis Kiven "Laulu oravasta", joka on vaikuttavaa kuultavaa sekä herkkä, mutta samalla voimakas lopetus Miesten vuorolle.


(Kuva: Nordiskfilm.fi)